Olen kuluneen vuoden aikana osallistunut useamman kerran
keskusteluun rakennushankkeiden eri toteutusmuotojen"hyvyydestä". Aihe on mielenkiintoinen ja herättää paljon
tunteita. Siksi päätin sitä itsekin vähän pohdiskella.
Vaikka kukaan ei halua myöntää valitsevansa toteutusmuotoa hihasta
ravistamalla, tuntuu silti että tärkein toteutusmuodon valintaperuste on oma
kokemus. Omalla kokemuksella tarkoitan yksinkertaisesti sitä urakkamallia, jota
ko. rakennuttaja on aiemmissa hankkeissaan käyttänyt. Tämä on täysin
inhimillistä. Tuttu tuntuu turvalliselta, uusi pelottavalta. Kun päätös
toteutusmuodosta on tehty jo paljon ennen hanketta, pyritään sitä myöhemmin perustelemaan enemmän tai vähemmän
hyvillä argumenteilla.
Keskusteluissa nousee aina esiin ihmiset (resurssit) ja heidän
tärkeys hankkeessa. Väite on, että oikeat ihmiset hankkeeseen valitsemalla voi
hankkeesta tehdä onnistuneen. Tästä seuraa tietysti jatkopäätelmä kaikilla rakennushankkeen eri toteutusmuodoilla
voi onnistua! Tämä on lohdullinen ja kannatettava ajatus kaikkien niiden
keskuudessa ketkä pyrkivät vakuuttamaan muut (ja erityisesti itsensä) oman
suosikki toteutusmuodon hyvyydestä. Koska oikeat ihmiset valitsemalla voi
hankkeesta tehdä onnistuneen, ei oikeastaan ole tarvettakaan pohtia eri
toteutusmallien soveltuvuutta erilaisissa hankkeissa. Case closed!
Kaikilla rakennushankkeen eri toteutusmuodoilla voi onnistua on väitteenä mielestäni samaa tasoa kuin Selvät kuskit aiheuttavat enemmän onnettomuuksia kuin kännissä ajavat. Molemmat
ovat väitteinä tosia, mutta aseteltu niin että ne hämäävät kuulijaa. Oikeastihan
meidän pitäisi puhua todennäköisyyksistä. Millä todennäköisyydellä kännikuski
aiheuttaa onnettomuuden, millä todennäköisyydellä tietty toteutusmuoto tuottaa hankkeelle
onnistuneen lopputuloksen?
Riskienhallintaa pyritään usein tekemään siirtämällä riski (esim. toteutuneista
kustannuksista) toiselle osapuolelle. Siksi valitaan hankkeelle toteutusmuoto
jonka mekanismit toimivat juuri näin. Väheneekö riski? Vanha sanonta kuuluu ”tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla”. Onko mahdollista että näennäisesti vähempi riskinen
toteutusmuoto itseasiassa merkittävästi kasvattaa hankkeen epäonnistumisen riskiä?!
Itse haluaisin ajatella että parasta riskien hallintaa tilaaja voi tehdä kun hän,
1. Valitsee hankkeelle toteutusmuodon joka
antaa projektiin tuleville ihmisille erinomaiset lähtökohdat tehdä hyvää ja
tuottavaa yhteistyötä. Jos hankkeen osapuolten taloudelliset intressit eivät
ole hankkeessa yhdensuuntaisia, syntyy riski että huippu ihmiset joutuvat tekemään huonoja
päätöksiä. Raha pyörittää tätä maailmaa, tykkäsimme siitä tai ei.
2. Valitsee hankkeeseen korkealuokkaisia asiantuntijoita niin suunnittelu- kuin urakointitehtäviin. Kun toteutusmuoto on oikein valittu, ei näillä ihmillä ole taloudellisia esteitä yhteistyölle, maaperä on täydellinen onnistuneelle hankkeelle.
3. Varmistaa että päätoteuttaja johtaa asiantuntijoita palveluasenteella. Valitsemalla sopivan toteutusmuodon (1.) ja oikeat ihmiset (2.) päästään jo pitkälle. Lisäämällä keitokseen korkealuokkaisen fasilitoinnin ja yhteistyötä tukevat fasiliteetit ja työkalut, hyppäytetään ryhmän tuottavuus aivan uudelle tasolle.
3. Varmistaa että päätoteuttaja johtaa asiantuntijoita palveluasenteella. Valitsemalla sopivan toteutusmuodon (1.) ja oikeat ihmiset (2.) päästään jo pitkälle. Lisäämällä keitokseen korkealuokkaisen fasilitoinnin ja yhteistyötä tukevat fasiliteetit ja työkalut, hyppäytetään ryhmän tuottavuus aivan uudelle tasolle.
Big Room työskentelyä As Oy Kruunuvuoren Ankkurin projektissa |