Pala kerrallaan

Kirjoittaja: Sakari Pesonen (Fira Oy)

Edellisestä blogijulkaisusta pääsi kulumaan aivan liian pitkä aika, pahoittelut! Kruunuvuoren Ankkurin allianssissa on kiirettä riittänyt ja nyt ajattelin kertoa kokemuksista eri palvelutuottajien liittämisestä allianssiurakkaan. Näitä malleja on erilaisia ja yksi niistä on ehdottomasti oma suosikkini. Yritän perustella syitä tässä blogikirjoituksessa.

Suomessa alliansseja on kilpailutettu eri tavoilla. Ilmeisen yleinen on ollut niin sanottu konsortiomalli. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjoajia on pyydetty muodostamaan konsortio, joka osallistuu allianssiurakka kilpailuun. Kilpailutuksen lopussa tilaaja valitsee konsortioiden joukosta sen ryhmän jonka kanssa haluaa jatkaa hankkeen toteuttamista. Tästä mallista on erilaisia variaatioita, esim. ensin voidaan kilpailuttaa suunnittelijoiden konsortio ja rakentajat sitten myöhemmin.

Kruunuvuoren Ankkurissa on käytetty pala kerrallaan -mallia. 16.toukokuuta solmittiin KAS sopimus, tämän jälkeen palveluntuottajia on liittynyt allianssiin eri vaiheissa hankkeen tarpeiden mukaan. 

Toinen tapa tilaajalle valita palvelutuottajat hankkeeseen on "pala kerrallaan" -malli. Tällöin tilaaja valitsee aluksi vain muutaman palveluntuottajan allianssiin. Käytännössä tarvitaan ainakin päätoteuttaja ja mahdollisesti myös arkkitehti. Muita palveluntuottajia kytketään hankkeeseen tilaajan ja hankkeen tarpeiden mukaan. Tähän käytetään niin sanottua liittymissopimusta. Tätä mallia on käytetty Kruunuvuoren Ankkurin projektissa ja mielestäni se palvelee tilaajaa paremmin kuin konsortiomalli.

Tilaaja, neljä suunnitteluyritystä, kolme urakoitsijaa. Tavoitteena on kytkeä vielä yksi iso urakoitsija mukaan ennen joulua. Rakentaminen alkaa helmi-maaliskuussa. 

Mielestäni konsortiomallin isoin ongelma on se, että ryhmä rakentuu päätoteuttajan ympärille, ei tilaajan tai toteutettavan hankkeen. Päätoteuttaja määrittelee sen tavan ja kriteerit jolla palveluntuottajat valitaan, ei tilaaja. En pysty mitenkään ymmärtämään, miten tällainen ryhmä pystyisi palvelemaan tilaajaa paremmin kuin pala kerrallaan -malli jossa tilaaja ja muut allianssiosapuolet aktiivisesti osallistuvat uusien palveluntuottajien valintaan.

Toinen ongelma on valinnanvapauden pienuus konsortiomallissa. Jos kolme konsortiota tarjoaa tilaajalle hanketta, on tilaajalla tasan kolme vaihtoehtoa. Pala kerrallaan -mallissa vaihtoehtoja on lähes äärettömästi, koska eri vaiheissa voidaan allianssiin kytkeä juuri se palveluntuottaja joka parhaiten sopii tilaajalle, hankkeelle ja jo valituille allianssikumppaneille.

Mielestäni konsortiomallin ainoa etu on se, että siinä koko ryhmä on kasassa heti hankkeen alusta (vaikka kaikkia osapuolia ei oikeasti vielä tarvita tässä vaiheessa). Voidaan ajatella, että palveluntuottajien valitseminen pala kerrallaan on riskipitoisempi kuin konsortiomalli. Entä jos sopivia kumppaneita ei löydy, entä jos valintaprosessiin kuluu paljon aikaa... Mielestäni tämä riski on helposti hallittavissa hyvällä valmistautumisella ja projektinjohtamisella.

Mikä ihmeen Big Room?!

Kirjoittaja: Sakari Pesonen (Fira Oy)

Kirjoittamalla googleen hakusanat "Big Room rakentaminen" löytyy 132.000 tulosta. Aika paljon! Väitän että vielä muutama vuosi sitten tuloksia olisi ollut muutama tuhat. Aiheesta on tullut kuuma ja se tuntuu kiinnostavan tilaajia enemmässä määrin. Eikä suotta! Noissa 132.000 tuloksessa löytyy eri ihmisten näkemyksiä siitä mitä Big Room tarkoittaa. Päätin kantaa oman korteni kekoon.

Yksinkertaisimmillaan voisi sanoa että Big Room on projektiin kuuluva tila joka mahdollistaa hankkeen tilaajan, suunnittelijoiden, rakentajien ja muiden sidosryhmien yhdessä työskentelyn kasvokkain. Osapuolet tapaavat yhtenä tai useampana päivänä viikossa Big Roomissa.

Tila

Laittamalla ihmiset yhteiseen tilaan ilman johtamista ja toimintaprosesseja, ei synny tehokasta Big Roomia vaan ennemminkin Big Brother. Tätä televisioviihteen helmeä emme tietenkään halua, siksi jonkun Big Roomissa työskentelevistä osapuolista tulee toimia fasilitaattorina. Fasilitaattorin rooli on mielenkiintoinen ja vaatii tavalliselta rakennusinsinööriltä paljon opettelua. Itse osallistuin Firalla kahden päivän koulutukseen aiheesta, siitä huolimatta tuntuu että paljon on vielä opittavaa.

Fasilitoija auttaa muita osapuolia parempiin suorituksiin

Fasilitoinnin voi ajatella olevan "pehmeätä" vaikuttamista Big Roomissa työskentelevien tuottavuuteen. Kuitenkin myös "kovaa" vaikuttamista tarvitaan. Kovalla vaikuttamisella tarkoitan työkaluja ja -menetelmiä, joiden avulla kehittämistyö etenee määrätietoisesti tilaajan tavoitteisiin. Se missä määrin näitä pehmeitä ja kovia työkaluja hyödynnetään, riippuu hankkeesta, tilaajasta ja muista osapuolista. Liian kova aikatauluun pakottaminen tappaa helposti luovuuden ja halun kehittää hanketta. Toisaalta Big Room työskentely ei voi olla pelkkää kahvittelua. Tätä pelkäävät erityisesti ne tahot ketkä eivät koskaan Big Roomissa ole työskennelleet.

Oma mielipiteeni on että Big Room sopii erilaisiin hankemalleihin ja on ehdottoman suositeltava kaikille tilaajille. Big Room tuo hankkeeseen suoria ja epäsuoria hyötyjä.

• Epäsuora: Big Roomissa työskentelevät ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja haluavat auttaa toinen toisiaan hankkeen läpiviennissä. Joustavuus lisääntyy. 
• Suora: Viestintä ja kommunikointi tehostuu Big Room työskentelyn seurauksena
• Tilaajan vaatimukset ja toiveet pystytään huomioimaan paremmin
• Saadaan enemmän suunnittelun laatua parantavia innovaatioita
• Suunnitelmaratkaisut ovat yhteensopivia ja täydentävät toisiaan
• Urakoitsijoiden osaamista pystytään käyttämään suunnittelun apuna
• Vähemmän odottamista (informaation oikea-aikaisuus)
• Vähemmän virheitä (vähemmän suunnittelua "arvaamalla") 
• Suunnittelun nopea läpimenoaika (vähemmän odottamista, vähemmän korjattavia virheitä)
• KOKONAISTALOUDELLISESTI PARAS RATKAISU, TEHOKAS TUOTANTO

Kaikilla rakennushankkeen eri toteutusmuodoilla voi onnistua!

Kirjoittaja: Sakari Pesonen, Fira Oy

Olen kuluneen vuoden aikana osallistunut useamman kerran keskusteluun rakennushankkeiden eri toteutusmuotojen"hyvyydestä". Aihe on mielenkiintoinen ja herättää paljon tunteita. Siksi päätin sitä itsekin vähän pohdiskella.

Vaikka kukaan ei halua myöntää valitsevansa toteutusmuotoa hihasta ravistamalla, tuntuu silti että tärkein toteutusmuodon valintaperuste on oma kokemus. Omalla kokemuksella tarkoitan yksinkertaisesti sitä urakkamallia, jota ko. rakennuttaja on aiemmissa hankkeissaan käyttänyt. Tämä on täysin inhimillistä. Tuttu tuntuu turvalliselta, uusi pelottavalta. Kun päätös toteutusmuodosta on tehty jo paljon ennen hanketta, pyritään sitä myöhemmin perustelemaan enemmän tai vähemmän hyvillä argumenteilla.

Keskusteluissa nousee aina esiin ihmiset (resurssit) ja heidän tärkeys hankkeessa. Väite on, että oikeat ihmiset hankkeeseen valitsemalla voi hankkeesta tehdä onnistuneen. Tästä seuraa tietysti jatkopäätelmä kaikilla rakennushankkeen eri toteutusmuodoilla voi onnistua! Tämä on lohdullinen ja kannatettava ajatus kaikkien niiden keskuudessa ketkä pyrkivät vakuuttamaan muut (ja erityisesti itsensä) oman suosikki toteutusmuodon hyvyydestä. Koska oikeat ihmiset valitsemalla voi hankkeesta tehdä onnistuneen, ei oikeastaan ole tarvettakaan pohtia eri toteutusmallien soveltuvuutta erilaisissa hankkeissa. Case closed!

Kaikilla rakennushankkeen eri toteutusmuodoilla voi onnistua on väitteenä mielestäni samaa tasoa kuin Selvät kuskit aiheuttavat enemmän onnettomuuksia kuin kännissä ajavat. Molemmat ovat väitteinä tosia, mutta aseteltu niin että ne hämäävät kuulijaa. Oikeastihan meidän pitäisi puhua todennäköisyyksistä. Millä todennäköisyydellä kännikuski aiheuttaa onnettomuuden, millä todennäköisyydellä tietty toteutusmuoto tuottaa hankkeelle onnistuneen lopputuloksen?

Riskienhallintaa pyritään usein tekemään siirtämällä riski (esim. toteutuneista kustannuksista) toiselle osapuolelle. Siksi valitaan hankkeelle toteutusmuoto jonka mekanismit toimivat juuri näin. Väheneekö riski? Vanha sanonta kuuluu ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”. Onko mahdollista että näennäisesti vähempi riskinen toteutusmuoto itseasiassa merkittävästi kasvattaa hankkeen epäonnistumisen riskiä?! Itse haluaisin ajatella että parasta riskien hallintaa tilaaja voi tehdä kun hän,

1.   Valitsee hankkeelle toteutusmuodon joka antaa projektiin tuleville ihmisille erinomaiset lähtökohdat tehdä hyvää ja tuottavaa yhteistyötä. Jos hankkeen osapuolten taloudelliset intressit eivät ole hankkeessa yhdensuuntaisia, syntyy riski että huippu ihmiset joutuvat tekemään huonoja päätöksiä. Raha pyörittää tätä maailmaa, tykkäsimme siitä tai ei.

2.   Valitsee hankkeeseen korkealuokkaisia asiantuntijoita niin suunnittelu- kuin urakointitehtäviin. Kun toteutusmuoto on oikein valittu, ei näillä ihmillä ole taloudellisia esteitä yhteistyölle, maaperä on täydellinen onnistuneelle hankkeelle.

3.   Varmistaa että päätoteuttaja johtaa asiantuntijoita palveluasenteella. Valitsemalla sopivan toteutusmuodon (1.) ja oikeat ihmiset (2.) päästään jo pitkälle. Lisäämällä keitokseen korkealuokkaisen fasilitoinnin ja yhteistyötä tukevat fasiliteetit ja työkalut, hyppäytetään ryhmän tuottavuus aivan uudelle tasolle. 

Big Room työskentelyä As Oy Kruunuvuoren Ankkurin projektissa

“I'm looking for someone to share in an adventure"

Kirjoittaja: Sakari Pesonen, Fira Oy

Peukun näyttäminen tuntui vähän hassulta, mutta muuten oli kyllä tosi hyvä fiilis. Kehitysvaiheen allianssisopimus oli allekirjoitettu. Innostuksesta huolimatta myös pieni pelko tuntui sydämessä. Olo oli ehkä vähän samanlainen kuin Bilbo Bagginsilla elokuvan Hobitti - Odottamaton matka alussa. Tämä hanke ei tulisi noudattelemaan tuttuja "näin se on aina ennenkin tehty" kaavoja.

Sakari Pesonen (Fira), Henry Salo (Fira), Matti Jokinen (Merimieseläkekassa),
Pekka Mäki (Sigge) ja Miska Eriksson (Fira)

Ennen sopimuksen allekirjoittamista puhuimme paljon siitä mitä toimiminen allianssissa tarkoittaa ja mikä on tehtävämme allianssin osapuolina. Koska allianssiurakka on relationaalinen sopimus, on hirvittävän tärkeätä varmistaa että kaikki osapuolet tulevat hankkeeseen mukaan samalla asenteella. Miltä kuulostavat esimerkiksi seuraavat allianssin perusperiaatteet,

• Me kaikki voitamme tai me kaikki häviämme yhdessä
• Me teemme kaikki päätökset ”hankkeen parhaaksi” -periaatteella, emmekä tee päätöksiä tai pyri myötävaikuttamaan sellaiseen päätöksentekoon, joilla tietoisesti loukkaamme tiedossamme olevia toisten osapuolten oikeutettuja etuja ja odotuksia
• Me emme syyttele toisiamme
•  Kaikkien osapuolten johto antaa rajoituksettoman tuen
• Kukaan meistä ei tavoittele kohtuutonta etua toisen kustannuksella
• Keskustelemme avoimesti ja rehellisesti
• Kuuntelemme tarkkaan toisiamme ja kunnioitamme toistemme mielipiteitä
• Sitoudumme haastaviin tavoitteisiin tietämättä välttämättä, kuinka niihin päästään.

Nyt oli nimet joka tapauksessa sopimuksessa eikä perääntyä enää voinut. Matka voisi alkaa. Yhdessä työstimme lehdistötiedotteen ja sovimme että tapaamme hankkeen Big Roomissa ensimmäisen kerran seuraavalla viikolla.  Suunnittelu voisi alkaa!