Pala kerrallaan

Kirjoittaja: Sakari Pesonen (Fira Oy)

Edellisestä blogijulkaisusta pääsi kulumaan aivan liian pitkä aika, pahoittelut! Kruunuvuoren Ankkurin allianssissa on kiirettä riittänyt ja nyt ajattelin kertoa kokemuksista eri palvelutuottajien liittämisestä allianssiurakkaan. Näitä malleja on erilaisia ja yksi niistä on ehdottomasti oma suosikkini. Yritän perustella syitä tässä blogikirjoituksessa.

Suomessa alliansseja on kilpailutettu eri tavoilla. Ilmeisen yleinen on ollut niin sanottu konsortiomalli. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjoajia on pyydetty muodostamaan konsortio, joka osallistuu allianssiurakka kilpailuun. Kilpailutuksen lopussa tilaaja valitsee konsortioiden joukosta sen ryhmän jonka kanssa haluaa jatkaa hankkeen toteuttamista. Tästä mallista on erilaisia variaatioita, esim. ensin voidaan kilpailuttaa suunnittelijoiden konsortio ja rakentajat sitten myöhemmin.

Kruunuvuoren Ankkurissa on käytetty pala kerrallaan -mallia. 16.toukokuuta solmittiin KAS sopimus, tämän jälkeen palveluntuottajia on liittynyt allianssiin eri vaiheissa hankkeen tarpeiden mukaan. 

Toinen tapa tilaajalle valita palvelutuottajat hankkeeseen on "pala kerrallaan" -malli. Tällöin tilaaja valitsee aluksi vain muutaman palveluntuottajan allianssiin. Käytännössä tarvitaan ainakin päätoteuttaja ja mahdollisesti myös arkkitehti. Muita palveluntuottajia kytketään hankkeeseen tilaajan ja hankkeen tarpeiden mukaan. Tähän käytetään niin sanottua liittymissopimusta. Tätä mallia on käytetty Kruunuvuoren Ankkurin projektissa ja mielestäni se palvelee tilaajaa paremmin kuin konsortiomalli.

Tilaaja, neljä suunnitteluyritystä, kolme urakoitsijaa. Tavoitteena on kytkeä vielä yksi iso urakoitsija mukaan ennen joulua. Rakentaminen alkaa helmi-maaliskuussa. 

Mielestäni konsortiomallin isoin ongelma on se, että ryhmä rakentuu päätoteuttajan ympärille, ei tilaajan tai toteutettavan hankkeen. Päätoteuttaja määrittelee sen tavan ja kriteerit jolla palveluntuottajat valitaan, ei tilaaja. En pysty mitenkään ymmärtämään, miten tällainen ryhmä pystyisi palvelemaan tilaajaa paremmin kuin pala kerrallaan -malli jossa tilaaja ja muut allianssiosapuolet aktiivisesti osallistuvat uusien palveluntuottajien valintaan.

Toinen ongelma on valinnanvapauden pienuus konsortiomallissa. Jos kolme konsortiota tarjoaa tilaajalle hanketta, on tilaajalla tasan kolme vaihtoehtoa. Pala kerrallaan -mallissa vaihtoehtoja on lähes äärettömästi, koska eri vaiheissa voidaan allianssiin kytkeä juuri se palveluntuottaja joka parhaiten sopii tilaajalle, hankkeelle ja jo valituille allianssikumppaneille.

Mielestäni konsortiomallin ainoa etu on se, että siinä koko ryhmä on kasassa heti hankkeen alusta (vaikka kaikkia osapuolia ei oikeasti vielä tarvita tässä vaiheessa). Voidaan ajatella, että palveluntuottajien valitseminen pala kerrallaan on riskipitoisempi kuin konsortiomalli. Entä jos sopivia kumppaneita ei löydy, entä jos valintaprosessiin kuluu paljon aikaa... Mielestäni tämä riski on helposti hallittavissa hyvällä valmistautumisella ja projektinjohtamisella.